rajamaa: Chiang Mai zoo ja surulliset pandakarhut

Viimeinen päivä Chiang Maissa. Olimme tylsistyneitä ja jo päättäneet lähteä mitä pikimmiten sutimaan. Ennen kuin bussi kohti Paita lähti oli koko aamupäivä aikaa ja pyrähdimme ekskursiolle Chiang Main eläintarhaan. Siellä oli Panda-karhuja, joita sai mennä katsomaan maksamalla ylimääräiset sata bahtia. Tämä iloinen panda-patsas kuvastaa sitä mitä meille luvattiin.

Pandatalossa oli kolme karhua. Yksi nukkui ja kaksi ravasi stressaantuneena ympäriinsä. Muistui mieleen Ranuan eläntarhan jääkarhu, joka istuksii aina aneemisena uima-altaassaan ja läpsyttelee vettä.

Pandoilla on tietysti hyvä syy olla surullisia, kun ovat kaiken aikaa kuolemassa hiljalleen sukupuuttoon.

Pandojen kuolema ei ehkä ole suurensuuri ihme. Ne ovat kuitenkin tyypejä, joilla ei ole minkäänlaista suojaväritystä, niiden poikaset ovat äärettömän suojattomia nössöjä ja syövätkin vielä vain ja ainoastaan yhstä tiettyä bambulajiketta. Mietin vain, että onko elämän ja lajin säilyttäminen betoniaitaukseen lukitsemisen arvoista.

Satasella lisää olisi voinut mennä eläintarhan pakastearkkumaiseen talvimaailmaan (oletan vain että sen täytyy olla pakastearkkumainen). Koska muista miltä talvi tuntuu, menin sen sijaan katsomaan isoja kissoja. Gepardeja ja leijonia ja puumia ja muita. Gepardille sai syöttää lihanpalan kaksikymppistä vastaan.

Se tuli kärkkymään kuin kotikissa, nappasi lihan tikun nokasta ja vei sen kauemmas katseilta piiloon. Muistin taas ensimmäisen kymmenen minuutin aikana miksen käy eläintarhoissa. Niiden suuri ristiriita on se, että niissä on tarkoitus katsella eläimiä, mutta eläimet eivät halua tulla pällistellyiksi saati sitten lukituiksi.

Lintuhäkkiin sai mennä sisälle. Tämä on joku kurki.

Ja nämä ovat varmaan kanarianlintuja tai semmoisia. Värikkäitä lintusia, mitä Suomessakin ihmiset pitävät kodeissaan.

Toisessa lintuaitauksessa oli esillä muunmuassa sorsia. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin tämän hurja hämähäkki.

Krokotiili asui apinoiden vieressä betonikuopassa.

Olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja näimme hyljeshown. Se alkoi hurjan kovaäänisellä teknojumputuksella ja hylkeiden saapuessa estradille yleisö huusi täyttä kurkkua. Englannissa hylje- ja delffiinishowt on kielletty epähumaaneina.

Kaikista jännintä oli nähdä virtahepo ja sarvikuono. Sarvikuono oli aidan takana piilossa eikä siitä oikeastaan nähnyt muuta kuin että se on aivan valtavan kokoinen tyyppi. Ihan hurja! Sarvikuonon aitauksessa oli myös onnahteleva riikinkukko. Virtahevot piilottelivat lammikoissaan ja tämä on enin virtahepoa mikä vilahti. Sallitaan se heille, etteivät näyttäytyneet kaikessa uljaudessaan. Upeita ja omituisia otuksia.